Huhtikuun alussa järjestettiin kolmas Count Me In- tieteellinen tapahtuma, jonka tarkoituksena on edistää lasten osallistumista ja osallistumisen tutkimusta. Osallistumisen vahvistaminen lapsen kuntoutumisen tavoitteena painottaa lapsen kuntoutumisen rakentumista lapsen ja perheen arjen tarpeiden ja voimavarojen pohjalta sekä kuntoutusta lapsen ja ympäristön välisenä oppimis- ja muutosprosessina. Tämä eroaa vanhemman biomedikaalisen- mallin mukaisesta kuntoutuksen käytännöstä, joka alleviivaa lapsen toimintakykyä rajoittavien tekijöiden korjaamista ja keskittyy lapsen ominaisuuksien muutokseen.

Count Me In- tieteellinen seminaari on kehittynyt merkittäväksi kansainväliseksi tapahtumaksi, jonka ovat alun perin laittaneet alulle kolme lasten kuntoutuksen alan huippuasiantuntijaa: Dr Katrina Bannigan (Plymouth University), Dr Carolyn Dunford (The Children’s Trust) ja Dr Niina Kolehmainen (Newcastle University). Tänä vuonna tapahtuma järjestettiin Plymouthin yliopistossa, lounais- Englannissa. Kaksi- päiväisen kongressin luennoitsijat olivat keskeisiä alan tutkijoita ja kehittäjiä, joiden asiantuntevia luentoja ja puheenvuoroja olisi mielellään kuunnellut pidempäänkin.

Sydneyn yliopiston professori ja CP- tutkimuskeskuksen johtaja Iona Novak painotti erinomaisessa esityksessään kuntoutuksen tavoitteena olevan asiakkaan osallistumisen mahdollistaminen hänelle merkitykselliseen toimintaan omassa elämässään. Novak toi esille kuinka monet innovaatiot ovat lähteneet liikkeelle asiakkaiden kuuntelemisesta sekä heidän prioriteeteistaan ja tarpeistaan. Hän haastoikin sekä käytännön toimijoita että tutkijoita tarkastelemaan osallistumista mahdollistavia näyttöön perustuvia keinoja ja toimintatapoja. Tutkimuksissa tällä hetkellä vielä keskitytään usein osallistumisen ja toimintakyvyn rajoitteisiin ja harvat punnitsevat ratkaisuja. Novak muistutti myös, että lasten hoitamaton kipu rajoittaa osallistumista huomattavasti. Vaikeavammaisilla lapsilla kipu saattaa jäädä myös huomaamatta.

Myös LOOK-hankkeella oli seminaarissa esitys, jossa käsiteltiin lasten toimijuuden vahvistamista kuntoutuksessa. Lasten valokuva- pohjaisten haastatteluiden kautta tutkittiin lasten toimijuutta heille merkityksellisessä arjen toiminnassa ja pohdittiin aineistonkeruumenetelmän toimivuutta lasten osallistumista tukevana toimintatapana. Lasten omaa näkökulmaa enemmän seminaarin muissa esityksissä korostui vanhempien rooli lasten osallistumisen mahdollistajina sekä perhelähtöinen ja monialainen yhteistoimijuus. Keskeisinä toimina lapsen osallistumisen vahvistamiseksi oli erityisesti lapsen arjen ympäristöissä tapahtuvien muutosten ja lapsen kanssa toimivien aikuisten osaamisen edistäminen. Esitysten perusteella osallistumisen edistäminen lapselle merkitykselliseen toimintaan ohjaa myös vahvasti lapsen ja perheen kanssa työskentelevien terapeuttien ja ammattilaisten työn luonteen muutosta lapsen, perheen ja ympäristön oppimis- ja muutosprosessia ”valmentavaksi”, ”koordinoivaksi” sekä myös ”kannattelevaksi”.

Kauniissa Plymouth:n merenranta-kaupungissa järjestetty kongressi oli mieleenpainuva. LOOK-hankkeen näkökulmasta oli erinomaista tunnistaa kansainvälisen tutkimus- ja kehittämistyön kohdentuvan painoaloiltaan samaan suuntaan kuin hankkeemme tavoitteet. Samanaikaisesti hankkeessamme tehtävä työ on ainutlaatuista; lapsen oman maailman näkökulmasta osallistumisen ja toimijuuden tarkastelu ja edistäminen on tarpeellista, mikä usein tutkimuksissa edelleen jää huomiotta.

Suosittelemme vahvasti Count Me In- seminaariin osallistumista ja verkostoon liittymistä. Ensi kerralla lähdemme isommalla joukolla tapahtumaan, eikös vain?!