LOOK-hankkeen kutsuseminaari kokosi 28 kokenutta lasten kuntoutuksen asiantuntijaa kehittämään lapsen osallisuutta ja yhteistoimijuutta tukevia käytäntöjä sekä lapsen edun arviointia. Paikalla oli terapeutteja Resiinafysiosta, Terapiatalo Tonuksesta ja Terapeijasta, yksi erityistä tukea tarvitsevan lapsen vanhempi sekä ohjausryhmä.

Seminaari käynnistyi keskeisten tulosten esittelyllä monesta eri näkökulmasta. Kirjallisuuskatsauksen, ammattilaisten ja erityistä tukea tarvitsevien lasten vanhempien ryhmäkeskusteluiden sekä lasten toiminnallisten tuokioiden kautta koottiin näkymää hyvistä käytännöistä nyt ja tulevaisuudessa. Tulokseksi kiteytyi kolme lapsen osallisuutta ja yhteistoimijuutta vahvistavaa kehittämiskohdetta, jotka olivat 1) mobiilisovellus, jonka avulla lapsi perheineen kuvaa lapselle merkityksellisistä toimintaa arjessa , 2) verkostoneuvottelu tavoitteiden asettamisessa ja arvioinnissa, 3) ekologinen arviointi –menetelmä (Palisano & Chiarello 2011).

Lapsen maailmaan herkistymien

Tulosten perusteella lapsen identiteetin ja itsetunnon vahvistaminen on merkittävä tekijä hyvässä kuntoutuskäytännössä. Seminaariin olikin tämän perusteella kutsuttu alustajaksi neuropsykologian erikoispsykologi Päivi Kontiola. Päivi korosti, että itsetuntoa ei voi käsitellä yhtenä asiana, vaan siinä on jäsennettävissä useita osa-alueita, jotka ovat akateeminen, sosiaalinen, emotionaalinen ja fyysinen itsetunto. Päivi antoikin esityksensä aikana useita käytännöllisiä vinkkejä lapsen itsetunnon vahvistamiseen. Esimerkiksi lapsen toimintakykyä arvioitaessa on hyvä huomioida, että arviointia ei tule aina päättää lapsen taitojen äärirajoille ja epäonnistumiseen, vaan arviointimenetelmää käyttäessä voikin välillä vaihtaa testin helpomman osioon loppuun, jolloin arviointi päättyy lapsen onnistumisen kokemukseen.

Päivi Kontiola luennoi seminaarissa lapsen identiteetin ja itsetunnon tukemisesta

Hankkeen aineistonkeruun tuloksissa korostui myös aikuisten kyky mennä lapsen maailmaan, kertoa ja keskustella lapsen kanssa asioista selkeäkielisesti, lapsentahtisesti ja lapsen yksilöllisiä kommunikointikeinoja hyödyntäen. Lasten toiminnallinen aineisto osoitti, että lapselle tärkeät asiat liittyvät usein vapaa-ajan viettoon ja harrastuksiin sekä perheen ja kavereiden kanssa yhteiseen mielekkääseen tekemiseen. Tämä vahvistaa ymmärrystä siitä, että lasten kuntoutusta olisi lapsen näkökulmasta tarkasteltuna suunnattava vielä vahvemmin lapsen omaan ympäristöön ja mahdollistaa lapsen osallistumista hänelle merkityksellisiin asioihin arjessa.

Dialogista neuvottelua

Tulokset osoittivat yhtäältä tarpeen dialogiin niin lasten kuin aikuisten välillä, ja toisaalta korostettiin neuvottelua lasten kuntoutumisen hyvänä käytäntönä vastavuoroisuuden rakentumisessa. Dialogia tarvitaan kaikkien toimijoiden tasavertaiseen kohtaamiseen. Neuvottelua puolestaan tarvitaan, kun tehdään suunnitelmia, asetetaan tavoitteita sekä tehdään päätöksiä. Erityisesti verkostoneuvottelu, joka rakentuu usean eri sektorin ja tahon toimijoista koettiin tärkeäksi käytännöksi, joka tulisi saada systemaattiseksi ja sujuvaksi. Eri toimijoiden välisessä yhteisessä tekemisessä painottui toiminnan ennakointi eli yhteiset agendat ja ohjeet valmistauduttaessa tapaamisiin ja yhteisen prosessin jatkuvuus. Tästä esimerkki on digitaalinen jatkuvasti ja reaaliaikaisesti päivittyvä kuntoutussuunnitelma netissä, joka on tärkeä kehittämisen kohde tulevaisuudessa.

Ekologinen arviointi

Ekologinen arviointi on Drexelin yliopistossa kehitetty menetelmä, jonka lähtökohtana on lapsen osallistuminen. Menetelmää ei ole vielä julkaistu, mutta sen teoreettisiin perusteisiin voi tutustua artikkelissa: Palisano ym. Participation-based therapy for children with physical disabilities. Disability and rehabilitation 2012;34(12):1041-52. LOOK-hanke saa käyttöönsä menetelmän julkaisemattoman version käännettäväksi suomeksi ja koekäyttöön sekä edelleen kehitettäväksi yhdessä lasten kuntoutuksen tutkijoiden ja Drexelin yliopiston professorien Robert Palisanon ja Lisa Chiarellon kanssa. Robert ja Lisa ovatkin innostuneita yhteistyöstä ja osallistuvat seuraavaan LOOK-hankkeen seminaariin 12.4.2016. Heitä voi tavata myös EACD:n kongressissa (katso lopussa kongressit, joihin LOOK-hanke osallistuu). Robert ja Lisa totesivatkin skype-keskustelussa, että ”aika on nyt kypsä lapsen osallisuutta ja ympäristöä korostavaan arviointiin yksittäisten mittausten ja testin rinnalla”.

Paneeli lapsen eduksi

Lapsen etua punnittiin paneelissa, johon keskustelijoiksi oli kutsuttu hankkeen ohjausryhmän jäsenet Paula Määttä (emerita, perhekuntoutus), Helena Mäenpää (lastenneurologi, HUS), Riikka Peltonen (pääsuunnittelija, Kela), Jaana Sellman (pt, lehtori Helsingin yliopisto), Maarit Karhula (TKI- asiantuntija, Mikkelin ammattikorkeakoulu) ja Terapeijasta lasten kuntoutuksen asiantuntija Eija Helminen. Kehittämispäällikkö Helena Launiaisen vetämä paneelikeskustelu sai paljon myönteistä palautetta kuulijoilta ja sitä olisi yleisö halunnut kuunnella pidempäänkin. Paneelissa keskusteltiin siitä, että lapsen osallistuminen ei ole itseisarvo eikä yksittäinen teko. Lapsen osallistuminen on prosessi, johon lapsi houkutellaan mukaan lapsen oman tahdon ja haluamisen mukaan ja mennään konkreettisesti lapsen arjen toimintaympäristöön. Lapsen osallistuminen on myös oppimisen tulos, joka vahvistuu, kun lapsella on mahdollisuus tehdä valintoja ja vaikuttaa. Tämä vaatii ammattilaisilta uudenlaista ohjaus- ja valmennusosaamista lapsen toimijuuden tukemiseen.

Paneelin asiantuntijoita: Maarit Karhula (vas.), Riikka Peltonen, Paula Määttä ja Eija Helminen

Paneelissa korostettiin edelleen lasta oman perheensä jäsenenä ja sitä, että ihan jokaisella perheellä on oma perhekulttuurinsa, jonka suhteen ammattilaisella tulee olla herkkyyttä. Paneelissa todettiin, että julkipuhe perheestä on muuttunut, mutta edelleen tarvitaan asennemuutosta siinä, että vanhemmat kohdataan tasavertaisina kumppaneina ilman ennakkoasenteita ja myyttipuhetta siitä millaisia vanhemmat yleensä ovat tai tulisi olla. Asennemuutosta painotettiin myös lapsen kohtaamisessa kunnioittavasti yli ammatti ja -organisaatiorajojen kokonaisuutena.

Asiantuntijoiden paneelikeskustelu herätteli monia ajatuksia ja erityisesti ”kiireen kesytys kohtaamisessa” tarttui matkaan osallistujien keskusteluihin. Vuorovaikutukselle on rakennettava tilaa, ja se on myös keskeinen osa erilaisten menetelmien käyttöä terapiassa – ei jokin irrallinen asia, joka on poissa jostain muusta toiminnasta. Paneelissa kysyttiin myös osallistujilta mitä tehdä, jos vanhemmilla, eri ammattilaisilla tai lapsella on keskenään erilaisia näkemyksiä lapsen edusta. Paneelissa todettiin, että keskustelulle muodostuu paras lähtökohta, kun lähdetään liikkeelle perheen tarpeiden ja kulttuurin ymmärtämisestä ja tästä edetään dialogiin ja neuvotteluun. Tällöin tarvitaan myös lapsikohtaisia yhteistyön rakenteita. Panelisti muistutti, että yhdenvertaisuus tarkoittaa sitä, että perhe saa tarpeidensa ja voimavarojensa mukaan palveluja – ei siis samanlaisia palveluja kaikille samankaltaisessa tilanteessa oleville perheille. Panelistien tuottama keskustelu vahvisti lasten kuntoutumisessa tarvittavan vastavuoroisen kumppanuussuhteen rakentumista lapsen eduksi.

Asiantuntijapaneelia veti Miina Sillanpää säätiön kehittämispäällikkö Helena Launiainen

”Samalle puolelle”

Hankkeen tuloksissa arvopuheessa painotettiin yhdenvertaisuuden lisäksi kumppanuuden edellytyksiä eli luottamuksellista ilmapiiriä, turvallisuutta ja rohkeutta. Seminaarin päättävässä yhteiskeskustelussa tuotiin jaettavaksi oivallus siitä, että kaikki me, niin ammattialiset kuin vanhemmatkin toimimme lapsen eduksi parhaaksi ymmärtämällämme tavalla ja parasta kuntoutusta yhdessä tekemällä ja kehittämällä.

Kolme kehittämiskohdetta vuonna 2016

Hankkeen seuraavia kehittämisen vaiheita työstettiin pienryhmissä keskustellen

Seminaariosallistujat arvioivat pienryhmissä kolmen kehittämiskohteen 1) lapselle merkityksellisen toiminnan kuvaaminen arjessa, 2) tavoitteiden asettamisen ja arvioinnin verkostoneuvottelun, 3) ekologinen arviointi –menetelmän vaikutuksia lapsen kuntoutumiseen ja hyödyntämistä  kuntoutuksen käytännöissä. Lisäksi pienryhmät tuottivat  kehittämisessä huomioitavia seikkoja.

Lämpimästi kaikkia osallistujia kiittäen,

Projektitiimi Salla Sipari, Nea Vänskä ja Kirsi Pollari

Nähdään kongresseissa, joissa LOOK-hankeen tuloksia esitellään:

• Count me in 3rd scientific meeting: supporting children’s participation – evidence and Interventions 6.- 7.4. Plymouth https://www.plymouth.ac.uk/whats-on/3rd-countmein-scientific-meeting
• European Academy of Childhood Disability 1.- 4.6. Tukholma http://eacd2016.org/
• International Society on Early Intervention: Children’s rights 8.- 10.6, Tukholma https://depts.washington.edu/isei/2016conf.html
• Lapsuuden tutkimuksen päivät (kv), 6.- 8.6. Turku, http://www.childhood2016.fi/index.php

LOOK-hankkeen ensimmäisen vuoden tulokset hyvistä käytännöistä julkaistaan osissa:

• Osajulkaisu 1: Lasten ja nuorten kuntoutuksen hyvät käytännöt kirjallisuudessa – Kuvailevan kirjallisuushaun tulokset.
  • Aikataulu: keväällä 2016
• Osajulkaisu 2: Lapsen kuntoutumisen hyvät käytännöt käytössä.
  •  Aineiston keruu ammattilaisilta, vanhemmilta ja lapsilta
  • Aikataulu: syksyllä 2016