Osallisuus ja toimijuus on kuntoutuksen peruskäsitteitä, joiden merkityksen avaaminen käytännön toiminnan tasolla on tärkeää tämän päivän kuntoutuksessa. Käsitteiden avaaminen asiakasnäkökulmasta on keskeistä, jotta voidaan saavuttaa kuntoutumista, lapsen yksilöllistä kasvu- ja oppimisprosessia. Artikkeli avaa toimijuusnäkökulmaa lapsille merkityksellisissä arjen toiminnoissa sekä toimijuutta edistäviä ja rajoittavia tekijöitä. Artikkeli kuuluu LOOK-hankeen 2014–2017 suunnitteluvaiheeseen, jossa 5–10 vuotiaat lapset osallistuivat kehittäjäkumppaneina toimijuutta koskevan aineiston tuottamiseen.

Arki on lasten leikkiä

Kuusi lasta, jotka saavat Kelan järjestämää vaativaa lääkinnällistä kuntoutusta, osallistuivat kehittäjäkumppaneina kesällä 2015 toiminnallisiin leikkitilanteisiin. Niissä keskityttiin toimijuuden ilmentymiseen lapselle merkityksellisissä arjen askareissa. Aineistoa kerättiin sellaisin menetelmin, jotka mahdollistivat lapsen ilmaisutavan heille ominaisella tavalla toimien, leikkien ja puuhaten. Lapset pohtivat aluksi lapselle läheisen aikuisen kanssa asioita ja toimintoja, jotka lapselle ovat arjessa tärkeitä. Näistä toiminnoista lapsi yhdessä aikuisen kanssa tuotti valokuvan. Valokuvien pohjalta toteutettiin haastattelu lapsen leikkitilanteena, lapsen ja vanhemman valitsemassa ympäristössä. Lasten kertomuksista, toiminnasta, eleistä ja ilmeistä välittyi lapsen toimijuus. Teemahaastattelurunko rakennettiin Jyrki Jyrkämän (2007) toimijuuden kuuden ulottuvuuden – osata, haluta, tuntea kyetä, voida ja täytyä – mukaisesti. Aineisto analysoitiin teoriaohjaavalla sisällönanalyysillä hyö-dyntäen Jyrkämän (2007) toimijuusajattelua sekä aineistolähtöisellä sisällön analyysillä.

Lapsen toimijuus arjessa näyttäytyy lasten näkökulmasta ennen kaikkea konkreettisena tekemisenä, joka oli yksilöllisten mieltymysten mukaista leikkiä, pelaamista tai muuta arjen arkista toimintaa. Muu arkinen toiminta oli esimerkiksi leipomista, uimista tai koulu-matkan kulkemista itsenäisesti pyörätuolilla. Leikki ja pelaaminen osoittautuivat myös toimijuutta edistäväksi tekijäksi. Keskeistä leikissä oli myös lapsen mahdollisuus vaikuttaa leikin toteutumisen tapaan; leikkiä välillä läheisen kanssa, välillä yksin.

Toimijuus ilmentyi myös konkreettisena arjen yksittäisenä taitoina (esim. osaamisena katkaista nopeasti vastustajien hyökkäys pelissä tai osaamista pysyä skeittilaudalla ilman vauhdin ottoa), tietona (esim. jos syö taikinaa liikaa tulee maha kipeäksi) tai oivalluksena (uuden värin muodostumisena värien sekoittuessa piirustuspaperilla). Merkittävää toimi-juuden ilmentymisessä nousi lapsen kokemus mahdollisuudesta vaikuttaa vuorovaikutus-tilanteisiin aktiivisella tekemisellä ja toiminnan näyttämisellä. Tunteet olivat niin leikeissä kuin arjessa yleensäkin aktiivisesti läsnä ja lapset ilmaisivat luontevasti positiivisia tunteita. Lapset nimesivät monia arjen asioita, joista tykkäävät, kuten kirjaimet, lämmin vesi, urheilu, musiikki tai tietotekniset laitteet. Vaikeudet ja välttämättömyydet ilmenivät pääosin vain toiminnassa.

Teknologia ja vastavuoroinen vuorovaikutus vahvistaa lapsen toimijuutta

Vastavuoroinen vuorovaikutus aikuisen ja lapsen välillä nousi yhdeksi merkittäväksi tekijäksi, jolla voidaan vahvistaa lapsen toimijuutta. Aikuisen tapa kysyä, lapsen puheen tarkistaminen sekä lapsen tarkentavat kysymykset aikuiselle vahvistivat vastavuoroista vuorovaikutusta ja näin myös lapsen toimijuutta. Yksi oleellinen kysymys lapselle, joka aikuisen olisi hyvä muistaa, on kysyä lapselta lupaa, saako hänen meneillään olevaan leikkiin osallistua. Lisäksi toimijuutta voidaan vahvistaa esimerkiksi parantamalla lapsen oman tahdon ilmaisua, apuvälineiden käytöllä, mieluisilla väreillä sekä nimeämällä lapsen tunteita.

Tietoteknisten laitteiden käyttö nousi merkitykselliseksi tekijäksi edistää toimijuutta. Lapset kuvasivat heille mieluisia tietokonepelejä sekä matkapuhelimen ja iPadin käyttö oli tärkeä asia lapsen arjessa. Tietotekniikan avulla lapsi koki oppivansa uusia asioita ja vierasta kieltä. Lapset toivat näkyväksi sen miten yhä enemmän tarvitaan lapsen ja aikuisen yh-teistä keskustelua siitä miten teknologiaa voidaan onnistuneesti hyödyntää perheen arjessa. Lapsen tulisi saada kokea olevansa aktiivinen toimija ja aikuisella tulee olla herkkyyttä suojella lasta teknologian mahdollisilta huolilta, jota lapsi saattaa kokea.

Toimijuutta rajoittavia tekijöitä nousi aineistosta esille vähemmän. Lapsen toimijuuden to-teutumista voi rajoittaa hänen oma toiminta, jota voi olla esimerkiksi pelin sääntöjen unohtaminen. Toimijuutta voi rajoittaa myös toisen henkilön toiminta, esimerkiksi aikuisen vaikeat kysymykset tai vanhemman väsymys. Ympäristön tuoma este voi olla esimerkiksi kylmä ulkoilma tai kylmä vesi. Ympäristön edellytys omistaa rahaa voi myös estää mie-luisan toiminnan toteutusta lapsen näkökulmasta.

Toimijuus kumpuaa kuntoutuskumppanuudesta

Suunnitelmallisuus on yksi kuntoutuksen kulmakiviä.  Lapset osoittivat suunnitelmallisuuden olevan toiminnan yhteydessä tapahtuvaa ideoimista, tekemistä, kokeilemista ja ääneen puhumista. Aikuinen voi vahvistaa tätä omilla teoilla ja selkeillä kysymyksillä. Hän voi sanoittaa lapselle lapsen tekemistä, josta lapset voivat saada myös uusia ajatuksia ja ideoita.
Suunnitelmien tekemisessä on merkittävää säilyttää lasten rikas mielikuvitus. Aikuisen rajatessa liikaa lapsen mielikuvituksen käyttöä runsaalla suunnittelulla saatamme hukata lapsen kuntoutumista edistävää toimintaa. Toimintaa, jossa lapsi pääsee vapaasti toteuttamaan omaan tahtoaan ja osaamistaan. Jos lapsi ei saa vapaasti tuottaa suunnitelmaa omaa tahtiinsa, jää merkittävät oivallukset kokematta. Nämä ovat lapsen kuntoutumisen ja oppimisen kannalta äärettömän arvokkaita. Merkittävää onkin kiinnittää huomioita siihen, miten rakennamme suunnitelmia niin, että niiden sisällä säilyy luovuus ja joustavuus. Silloin on myös mahdollisuus sukeltaa lapsen haavemaailmaan, jota lapset kehittäjä-kumppaneina nostivat esille. Voisiko joustava suunnitelmallinen haaveilu olla yksi keino saavuttaa yhteistoimijuutta, joka kumpuaa yhteisistä päämääristä ja unelmista. Kuljettaisiinko näin kohti kuntoutumista tukevaa kumppanuutta?

Tämä artikkeli perustuu kuntoutuksen ylemmän koulutusohjelman tutkimukselliseen kehittämistyöhön. Koulutusohjelma toteutui Metropolian ammattikorkeakoulussa. Kehittämistyötä ohjasi LOOK-hankkeen tavoitteet ja se on osa hankkeen suunnitteluvaihetta.

Huttunen, Elina 2016. Lapsi arjen toimijana. Lapsen kuvaus kuntoutumista edistävästä arjesta. Tutkimuksellinen kehittämistyö YAMK. Helsinki: Metropolia.